30.9.2022
takana kuukausi ilman omaa kotia.
oon asunut ystävien kodeissa, yksi toisella puolella tietä vanhasta kodistani, toinen toisella puolella Eurooppaa. en oikein osaa kirjoittaa asiasta mainitsematta samalla sitä miten mun sydän on byhyy haljeta aina kun pysähdyn ajattelemaan, millaista vieraanvaraisuutta ja ystävyyttä oon saanut vastaanottaa. kuukausi iloa ja välittömyyttä.
täällä määrää eri säännöt kuin Suomessa.
ranskankielisessä Sveitsissä sanotaan rakas ja saisinko, Italiassa sanotaan kaunis ja nukutaan kylki kyljessä kaikki samassa huoneessa. tällä kertaa (tällä Etelä-Euroopan rundilla, vois myöskin sanoa) en ole säikähtänyt tai mennyt kriisiin siitä, kun rajani ja tapani ovat taas muuttuneet täällä kulttuurin mukana toiseksi. saatan itsekin sanoa rakas, saisinko, kaunis ja nukkua kylki kyljessä muiden kanssa samassa huoneessa. ydin-minä pysyy kuitenkin aina samana. nauran paljon ja koko ajan, oli ympäröivä kulttuuri mikä tahansa. (Francesco kertoi juuri viikonloppuna, että kun hän ensimmäistä kertaa tutustui muhun hän ajatteli että "herranjestas miten paljon tää tyttö nauraa".) oli ympäröivä kulttuuri mikä tahansa, suuntaan tilassa ja ajassa useimmiten kohti mahdollisuutta valokuvata tai oppia uutta tapaamistani ihmisistä tai tapaamiltani ihmisiltä.
istuttiin pari päivää sitten Ritan kanssa Viveronen järvellä ja koitettiin kerrata milloin ollaan käyty täällä ja milloin viimeksi ollaan nähty ketäkin ystäviä. syklisyyden tunne, ajan hämärtyminen ja muistojen sekoittuminen on vahvasti läsnä. taas luodaan uusi lenkki ja kierretään täältä Etelä-Euroopan kautta, tällä kertaa päällä on taas uusi kerros ja aiemmat hämärtyy entisestään. ystävät on saaneet uusia kerroksia päälleen, samalla ystävyydet syvenee taas yhden kerroksen syvemmiksi. kännykän "Tervetuloa Italiaan! Tällä Elisan liittymälläsi soitat ja lähetä viestejä samalla hinnalla kuin kotimaassa" - viesti tuo valtioiden näkymättömät rajat esiin. oon miettinyt, miten outoa on että kännykän kenttä noudattaa valtion rajoja. ystäväni Simone on elänyt pätkittäin nomadi-elämää ja on puhunut paljon nomadielämästä yleisesti, erilaisista yhteisöistä joissa voi nomadina yöpyä, ystäviensä kokemuksista ja nomadi-lammaspaimenten sukupolven kuolemisesta. itseä kiinnostaa, olisiko nomadielämää mahdollista elää omalla tavallaan. käytännössä mua kiinnostaa valokuvauksen, orgaanisen ja luonnonläheisen matkalaukkuelämän ja elegantin elämän yhdistäminen.
kuvat saksankielisen Sveitsin maaseudulta syyskuun puolestavälistä.
