Search

kirje synnyinmaalle







































Arvon Ranska,




Te teette minusta naisen.

Muisto Teistä saa minut nostamaan ryhtini matkalla ruokakaupan kassalle,

silittämään liikuttuneena liukuportaissa hiljaa vaniljajogurtin etikettiä, jossa lukee yoghurtin sijaan 'yaourt'. Pettymyksen tullessa eteeni annan sen liukua suoraan ohitse. Olen oppinut tämän Teiltä;

Te ette kerjää kenenkään hyväksyntää.





Kaksi naista kävelee vastaan Helsingin keskustassa lumen narskuessa allamme D-vitamiinin-vajeisessa pimeässä illassa. Katseeni lipoo hajamielisesti liikeikkunoita matkalla Herkkuun.

Toinen naisista sanoo ohi kävellessään ”daccord”. Vasta seuraavalle ikkunalle päästessäni tajuan,

ettei tuo kieli istunut tähän maisemaan.

Minun viha-rakkaus-suhteesta ranskan kieleen astuu tällaisissa tilanteissa esiin vain rakkaus.

-- kaihoisa, kirvelevä, maantieteellisesti jakautunut rakkaus.

Lämpö läikähtää sydämessä, mutta ilme kääntyy suruun.




En tiedä miksi kerron tätä Teille,

Mitä tämä saa Teidät tuntemaan.

Mitä haluaisitte, että ajattelen ja tunnen Teistä täältä kaukaa? Mikä saisi teidät iloiseksi?

Miksi ajattelen, että olette niin välinpitämätön ja iloton diiva,

ettei Teitä kiinnosta itkenkö vai vittuilenko Teidän peräänne? Olisiko minun Teistä parempi jäädä tänne pohjoiseen, tunkeutua syvemmälle suomalaiseen mielenmaisemaan, tulla enemmän vereni kaltaiseksi ja unohtaa Teidät? Vai siirtyä unelmoimaan uusien paikkojen valtaamisesta,

mennä elämässä eteenpäin?

Miksi ette välitä minusta enempää?















oi maamme suomi, maa

oli vaikea nimetä tätä blogia tai sen pientä info-tekstiä. halusin ujuttaa niihin lupauksen siitä, että tulen luultavasti käsittelemään kirjoituksissani useinkin omaa monimutkaista kansalaisuus-/muutt