c'è una parte dell'africa che assomiglia a te, una leonessa con i suoi cuccioli che lotta solo per difenderli
6.10.
lomalla vauvan kanssa. vauva on rauhallinen ja tyytyväinen. kaikki haluavat nähdä vauvan siniset silmät, mummot ihailevat ja kurkottelevat kohti jo kaukaa metrien päästä tai parvekkeelta. vauvalle sanotaan 'che bella, che bella', lotalle 'complimenti', multa kysyttiin kerran oonko vauvan nonna. aamulla kahvilan nainen tulee heti lepertelemään ja pyytää vauvan syliin, lotta antaa aina hymyillen ja mielellään.
kävellään paljon, aurinko paistaa, olo on rauhallinen. meille ei kummallekaan tule nälkä eikä mulle pahaa suklaan tarvetta. miksi mun pää on päivän päätteeksi tyhjä? mun pää ei oo koskaan tyhjä.
oon ollut nyt viikon vasta lomalla, enkä osaa olla näin pitkään tekemättä mitään. en halua kyllä palata töihinkään, mutta jonkinlaisen projektin tai teeman haluun. aloin miettiä, minkä kirjan voisin ostaa ja mistä? mitä voisin kuvata ja kuin kunnianhimoseen projektiin jaksan lomalla ryhtyä? jaksaisinko keksiä kantavan teeman ruokiin, joita tilaan ravintolassa? joku sanoi, että mun pitäisi vaan opetella olemaan. joskus tuntuu vaikealta yrittää selittää, että en hanki itelleni jatkuvasti projekteja ulkoisen suorittamisen paineen vuoksi, vaan sen vuoksi että mun mieli masentuu aika pian, jossen luo ja tee. elämässä ei oo mitään mieltä ilman luomista ja luovuutta. summa summarum musta ei olis siihen uskontoon tai harjoitukseen, jossa pyritään mielen tyhjyyteen. en tiiä juuri mitään hirveämpää kuin että avaan illan päätteksi tyhjän sivun ja otan kynän käteen eikä mieleen tuu ajatuksen ajatusta mitä kirjoittaa.
8.10.
puolessa välissä matkaa siirrymme comolta maggiorelle, yhdeltä järveltä toiselle. automatkalla vauva itkee tunnin putkeen, äidin silmistä näkyy väsymys. en oo koskaan ennen nähnyt lottaa väsyneenä. lotta on ihmeellinen luonnonvoima joka aina hymyillen vastaanottaa mitkä vaan uudet kasvot ja valmistaa näille upean illallisen. huutoitku osuu hetkellisesti omaan hermooni vasta kun en löydä oikeaa ulostietä espoon aivan hirveiden suurten liittymien kaltasessa suuressa liikenneympyrässä. lotta näyttää murheelliselta, äidin tuska siitä kun ei voi helpottaa lapsen oloa. kun vettä alkaa kevyesti tiputtaa taivaalta, lopulta molemmat nukahtavat, äiti ja lapsi. päät keinuu kurvien mukana, ajan perille täydellisessä hiljaisuudessa.
maggioren rannalle saapuessa maisemat on peltoisempia ja metsäisempiä kuin comon järven rannalla. kukkulainen pelto, jonka vierestä nousee vehreät, tiheät, vanhat lehtipuut, muistuttaa sveitsistä ja piemontesta ja kodit tuntuu lähellä. tämä järvi vaikuttaa comoon verrattuna paikallisemmalta ja harvemmalta, vähemmän turisteille asetetulta. ajattelen matkalla jotain, jonka haluisin kirjoittaa ylös, mutta unohdan sen ennen kuin päästään perille.
airbnb-kämppään meidät johdattaa yhteyshenkilön veli. hän on vastassa hattu päässä ja kävelykeppi kädessä. mies on hidas, vähäsanainen, hiljainen. hän kääntyy hitaasti, hitaasti pää kääntyy kohti ääntä. hän kiipeää portaat kaikessa hiljaisuudessa toiseen kerrokseen ja jättää yläovelle kävelykeppinsä. puukepin päässä on keraaminen lokin pää. hän näyttää keittiössä yksi kerrallaan ja yksisanaisesti roskikset ja toiminnot, mahdollisuudet ja velvollisuudet. lopulta hän sanoo basta, kävelee ovelle ja sanoo että jos otettaisiin lastenvaunut sisään kadulta mahdollisimman nopeasti, hänellä olisi rauhallisempi olo.
mun ajatukset alkaa täyttyä.
jokin mussa helpottui siitä, että sade tuli ja keskeytti auvoisuuden. rauhaan tuli särö, haaste, ristiriita. alkoi sataa ja heti mun pää on taas täynnä ajatuksia. auvoisuus rikkoutuu, syntyy tarina. oudosti mun on helpompi hengittää, kun ajatukset haastetaan.
oon tottunut aina vähän provosoitumaan. oon tottunut siihen, että tuntuu vähän rauhattomalta, että en malta oottaa, että pääsisin omiin oloihin tekemään rauhassa omia juttuja ja kuromaan omia ajatuksia. oon tottunut horjumaan ärsyyntymisen ja innostumisen välillä.
sama asia, josta viime viikkoina oon kriiseillyt, tuntuukin nyt eniten omalta paikalta maailmassa: paikka kaikkien mahdollisten ristiriitojen keskellä.
